Tuplajuhlat!

with Ei kommentteja

Tänään on kulunut 99 vuotta siitä, kun Suomen eduskunta hyväksyi sille esitetyn Suomen itsenäisyysjulistuksen. Suomen oikeasta itsenäisyyspäivästä on käyty kiistaa, ja joka vuosi joku jaksaa nostaa kysymyksen esille ja vatvoa asiaa – viimeisimpänä Aamulehti eilen. Eräänlainen perinne tämäkin.

Oli miten oli, rakkaan Suomen maamme itsenäisyyttä vietetään kuudes joulukuuta. Pimeä ja usein sateinen, joskus hyvällä tuurilla luminen päivä, kaksi kynttilää ikkunalla, sininen ja valkoinen, Tuntematon sotilas, loputon kättely ja upeat juhlamekot, kuka astuu kenenkin helman päälle, vetääkö joku överit linnan boolista… Mahtavat perinteet, kuka näistä haluaisi luopua!

Päivämäärästä 6.12. tuleekin suomalaiselle ensimmäisenä mieleen Suomen itsenäisyyspäivä. Mutta saksalaisellepa tällä päivällä on aivan toinen merkitys: kuudentena joulukuuta vietetään Nikolausfestiä. Juhla on yleinen katolisissa ja ortodoksisissa maissa ja sitä vietetään Pyhän Nikolaoksen muistolle. Pyhä Nikolaos oli Myran piispa, hän eli 300-luvulla nykyisen Turkin mailla. Legendan mukaan Pyhä Nikolaos auttoi hädässä olevia ihmisiä, erityisesti lapsia. Piispa Nikolaosta pidetäänkin lasten suojeluspyhimyksenä, ja hän on osaltaan ollut esikuvana myöhemmin muotoutuneelle joulupukin hahmolle.

Lapsille St.-Nikolaus-Fest on erityisen mieluinen, koska silloin lapset saavat lahjoja. Edellisenä iltana lapset jättävät oven taakse kengän tai lautasen, jonka Nikolaus käy yön aikana täyttämässä herkuilla. Varsinaisessa juhlassa Nikolaukselle lauletaan, ja Nikolaus jakaa lapsille lahjoja. Nikolauksella on mukanaan Ruprecht-niminen renki, joka risuvitsoineen pelottelee lapsia. Jos lapset eivät ole olleet kilttejä, he eivät saa lahjojakaan.

Koska rakastan perinteitä ja vielä enemmän juhlimista, meillä vietetään sujuvasti kolmen eri kulttuurin juhlia. Joskus käykin niin, että vietämme jopa kaksia juhlia samanaikaisesti, kuten tänään. Kuudentena joulukuuta juhlitaan saksalaista juhlaa ja Suomen itsenäisyyttä.

Viime yönä Pyhä Nikolaus oli ehtinyt piipahtaa myös meillä! Tällä kertaa hän oli tuonut mandariinin ja kiilusilmäisen (taas!) tyttären talvisaappaaseen. Iltapäivällä kävimme ihanan lämminhenkisessä Nikolausfestissä laulamassa, leikkimässä ja seurustelemassa muiden Saksa-ihmisten kanssa, syömässä herkkuja ja vastaanottamassa lahjan Nikolaukselta.

Nikolausfestin jälkeen veimme Kalevankankaan sankarihaudoille kynttilän. Nyt otamme mukavan asennon kotisohvalla ja alamme arvioimaan mekkoja ja kampauksia. Päivän päätteeksi minä kaivan Sotaromaanin esille ja mietin, josko sitten ensi vuonna.

Vaikka Nikolausfest onkin lapselle käsitettävämpi tapahtuma kuin itsenäisyyden juhlistaminen, lapsenkin kanssa voi keskustella hänen ikätasolleen sopivalla ja käsityskyvyn mukaisella tasolla itsenäisyydestä, siitä mitä se tarkoittaa hyvin konkreettisesti käytännössä ja arjessa. Minä puolestani omassa pikku päässäni jaksan ihmetellä sotaveteraanien urotekoja ja kunnioitan heitä ja kaikkia Suomen itsenäisyyttä puolustaneita syvästi. Kiitos sotiemme veteraanit!

Niinpä siis yhtä lailla kuin tänään raikaa Maamme-laulu, niin soi myös Lasst uns froh und munter sein. Jälkimmäinen aiheuttaa tunnetusti maailman pahimman korvamadon, ja tiedän nyt jo varmaksi, että vielä ensi juhannuksena lauleskelen tätä.

Heut’ ist Nikolaus Abend da! Onnea Suomi 99 vee!

Leave a Reply